Tänään tuntuu taas ettei jaksais kyllä yhtään mitään.
Lukiolaisarki on kyllä uuvuttavaa ja tunneil monella oli ketutus ja olotilana:
Huhhuh kun päivä kiiri välillä odottamattoman hitaasti
ja tunnit tuntuivat kulkevan kuolettavan matelevasti,
oli kyl hetkiä jolloin jaksoi, mut niinkuin aina ne hetket kestää vain hetken.
Päivä oli kaikinpuolin sellainen, samanlainen kuin ylä-asteella tai yläkoulussa niinkuin nykyään sanotaan.
Päivä vaan muiden joukos,sellasta seilaamista vaan luokasta toiseen.
Ja eipä sen mukavampaa kuin, että äidinkielessä oli ihana tunti kun kirjoitetaan jotain,josta en tajua vieläkään kunnolla, että mitä se tarkoitti. Onnistuin silti väsäämään aikani kuluksi paperille tekstiä, mutta jonkun silmissä tilanne saattoi vaikuttaa tältä :
Mut kyl mä siihen jotain tolkkua sain,
en ole lahjakkain käsialani suhteen vaikka siistiä koittaisin saada aikaiseksi.
Mut kyllä ihmisel on hetkiä kun ei jaksa, kun ei osaa, kun ei ymmärrä ja kaikki tuntuu niin vaikealta.
Mutta kaikesta selvitään, sen takia me ollaan niin inhimillisiä olentoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti