Olotila on tälläinen.Se kun sählää sen enempää ajattelematta asioita, johtaa ennenaikaiseen tuhoon. Niin taitaa käydä niin myös minulle, ihmissuhteet rakoilee, masentaa, elämä on kuin yksi suttukasa ja breakdownit sen lisäksi.
Ei kukaan oo koskaan sanonut et elämä ois helppoa.
Itkuraivareihin ei oo varaa, sillä itse itseni tähän ajan
ja sen takia mun elämä menee alamäkeä pikkuhiljaa hamaan hämärään.
Kun työt alkaa kasaantua heti alussa pinoon pöydälle, ja sellain sivusilmäl katsominen et nuo täytyis tehdä ja siihen ajatusmaailman jääden, tuottaa pikaisen stressin.
Sitten sitä kadutaan kun vika ilta tehää kaikki työt itku kurkussa, hammasta purren kun mistään ei mitään tule ja mitään ei jaksa.
Mä oon jo nyt loman tarpees, mut koska mun pitäs olla viel motivoitunut lukiolainen ni en saa näyttää siltä et kohta räjähtää lopullisesti. Ja ehkä mun pitäs alkaa vaa antaa ihmisten olla rauhas, mikä vois johtaa siihen ettei ihmiset ärsyyntyis muhun yhtä nopeasti. Mut se on vaan mun perusluonne (sosiaalinen, puhelias, joka johtaa ärsyttämiseen) ja välillä se kaduttaa ja paljon.
Oisinpa ennemmin sellainen hiku etupenkin hissuttelija, niitä ei muu paina kun koulu, mut oispa ain läksyt tehty!
vaik se menee kuin siivillä, toisaalta madellen kuin etanajoten mihin tässä sit taas päätyy ni se on kyllä mysteeri,
tää aika on vaikeaa nuorelle.
On valittava oikeasta ja väärästä ja arvaa pystyykö tekemään valintoja, itkuraivarit,masennus, epäonnistumiset, kaikki nuo kuuluvat elämään ja kasvuprojektiimme.
Se ei ole kivaa, ei kukaan ole niin sanonut mut se on koettava, ihan vaa kypsymisen nimissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti