Muistan kuinka aina radiossakin hehkutetaan kesän alkusuoralla kesäheilasta, kaduttaa jo vähän kuinka itsekkin lähdin siihen rumbaan mukaan, mutta aina ei kysytä, tahtooko vai eikö. Silloin kuljetaan huumassa,ajattelematta sen enempää.
 |
| Rakkaus, elämäni pahin vastustaja. |
|
|
|
No se oli sellasta huumaa joka ei kauaa kestänyt, mut se aika oli kuin pilvillä lentelisi. Tiedättehän miltä ihastuminen ja rakastuminen tuntuu. Kuin ei olisi esteitä, kuinka pystyisi mihin tahansa ja juoksisi vaikka cooperin täyttä 12 minuutissa. Mut monet pikkuhuumat, kesäihastukset tulee ja menee. Se on niin hankalaa päästää irti, vaikka tietää ettei se toimi. Olotila joka tulee siitä..
Pärjäänkö? Isolla kysymysmerkillä. Olenko surkea? Se on sellainen laiminlyönti. Mut siitä selvitään, siinä missä muustakin. Mä selvisin muutamasta kaaoksesta, niin selviää sitten kuka vaan.
Se kun menettää, se sattuu jopa minä sen tiedän, vaikka en sitä aina kaikille näytäkkään. Ei se ole vain minun tapaistani.
Ihastuin,rakastuin ja menetin, siinä meni kesäni.. Ei vaiskaa. Mä tapasin kesällä ystäviä, mä tutuistuin uusiin piireihin ja mä sain mun maailman takas raiteille, vaikka tuntui, ettei se kauaa enää kestäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti