Pakko sanoa, että elämäni on spontaania monessa suhteessa ja varsinkin työn puolesta.
Lauantaina olin matkasta Ikeasta kotiin. Olin saanut kaiken melkeinpä mitä kotiini tarvitsisin valmiiksi.
Automatkalla soi puhelu: "Lähdetkö Jyväskylään viikoksi töihin, lähtö huomen aamusta?"
Oli pakko myöntyä kun ei on loppujen lopuksi vaikea sana.
Nyt istun hotellilla toista päivääni ja pian matkaan töihin touhuamaan.
Mutta kyllä tästä viikosta taas jotain saa irti. Oppii varmasti jotain uutta.
Verkostoituu. Se on aina hyväksi.
9/07/2015
9/04/2015
Muutosten meressä pikkuhiljaa
Indiemusiikki pyyhkii uuden asuntoni seiniä.
Pikkuhiljaa on tapahtunut paljon ja vähän enemmän.
Koulukin alkoi työn ohessa, se jännittää.
Muutaman vuoden päästä saattaisi olla matkailu- ja ravitsemusalan esimiehen erikoisammattitutkinto kourassa.
Se olisi hienoa.
Pikkuhiljaa. Pikkuhiljaa.
Pikkuhiljaa on tapahtunut paljon ja vähän enemmän.
Koulukin alkoi työn ohessa, se jännittää.
Muutaman vuoden päästä saattaisi olla matkailu- ja ravitsemusalan esimiehen erikoisammattitutkinto kourassa.
Se olisi hienoa.
Pikkuhiljaa. Pikkuhiljaa.
8/15/2015
Risteyskohtia ja rajapaikkoja
Välillä tää elämä tuntuu menevän niin nopeasti,
on muuttoa, on uusia paikkoja.
On töitä, on liikaa töitä.
On ystäviä, on riitoja, on hymyjä.
Nyt mä oon ja istun ennen yövuoroa.
Mä kuuntelen ja fiilistelen mun menneisyyttä.
Välil tuntuu, että niin moni asia jäi kesken, liian usein jäi asioita yrittämättä. Liian usein luovutin,
Oon oppinut sen, että elämä on kouluttautumista. Sen eteen on tehtävä töitä. Mä oon ollu koulun suhteen liian laiska nuorena ja nyt maksan sitä sillä et paiskin töitä päästäkseni uudestaan kouluttautuu lisää.
En silti sano ettenkö nykyisestä työstäni pitäisi. Se on opettanu paljon mulle ihmisten välisestä dynamiikasta ja kuinka musta itsestäni vois tulla parempi työntekijä,
Välillä vaan stressaa ja ois ihana vaa olla kuukaus tekemättä mitään. Maata ja mennä ihmisten ilmoille vaa sillo ku huvittas. Se ois ihanaa aina välillä.
Mut en kadu mitää tähän asti. Ois vaa välillä voinu valita toisenkin tien.
on muuttoa, on uusia paikkoja.
On töitä, on liikaa töitä.
On ystäviä, on riitoja, on hymyjä.
Nyt mä oon ja istun ennen yövuoroa.
Mä kuuntelen ja fiilistelen mun menneisyyttä.
Välil tuntuu, että niin moni asia jäi kesken, liian usein jäi asioita yrittämättä. Liian usein luovutin,
Oon oppinut sen, että elämä on kouluttautumista. Sen eteen on tehtävä töitä. Mä oon ollu koulun suhteen liian laiska nuorena ja nyt maksan sitä sillä et paiskin töitä päästäkseni uudestaan kouluttautuu lisää.
En silti sano ettenkö nykyisestä työstäni pitäisi. Se on opettanu paljon mulle ihmisten välisestä dynamiikasta ja kuinka musta itsestäni vois tulla parempi työntekijä,
Välillä vaan stressaa ja ois ihana vaa olla kuukaus tekemättä mitään. Maata ja mennä ihmisten ilmoille vaa sillo ku huvittas. Se ois ihanaa aina välillä.
Mut en kadu mitää tähän asti. Ois vaa välillä voinu valita toisenkin tien.
7/17/2015
Elävä kuollut
Sinä veit minut pimeänkiertämään mustepulloon.
Stressi. Sä oot melkein saanut mut palamaan loppuun. Mut mä kieltäydyn siitä.
Anteeksi. Tälläinen mä vaan oon. Mahdotonta miellyttää ja mahdoton ihminen ymmärtämään.
Laitoit pullon kiinni ja ravistelit. Riepottelit mua, mun päätä ja mun kroppaa.
Sä sait mut pohjalle vajoamaan, kuopimaan pimeää sieluttomuutta.
Sait mut valvomaan unettomia öitä, haukottelemaan valvottuja päiviä.
Sait miettimään jaksaako sitä kulkea tässä musteessa, liejussa, suossa.
Mulla ei oo ollu ees keinoja päästä pois. Oon vaan koittanut haukkoa happea pinnalta.
Stressi. Sä oot melkein saanut mut palamaan loppuun. Mut mä kieltäydyn siitä.
Mä oon nähnyt mitä se tekee muille. Mä en tahdo et saat mut romahtamaan pohjalle asti.
Oon tehnyt sun olonkin välillä epämukavaksi, riepotellu sua sanoil kun mua itseäni ei jaksanut enää kiinnostaa mun omakaan seura. Teki mieli repiä vaan hiukset päästä, maalata kasvoihin uudet värit ja paeta. Paeta johonkin kauas tai vieläkin lähemmäs.
Laskea vesille pieni purjevene. Antaa sen viedä minut, minut ja kehoni kauas.
Kunnes joku päivä osuisin karille. Ja aloittaisin askeleet alusta.
Anteeksi. Tälläinen mä vaan oon. Mahdotonta miellyttää ja mahdoton ihminen ymmärtämään.
Would you lie for me?
Cross your sorry heart and hope to die for me?
Would you pin me to a wall?
Would you beg or would you crawl?
Stick a needle in your hungry eyes for me?
Välillä mietin oonko mä jaksaja vai luovuttaja.
7/03/2015
Mun elämästä tulee vielä tarina
Loma on lusittu, silti mieli elää jonkintasoisessa levossa.
Makaan huoneeni sängyllä kuunnellen biisiä powerful.
Hymyilen. Katseen kierrellen huonettani. Minä olen tässä hetkessä vaikka pian pitääkin töihin mennä.
En tiedä kerroinko teille, mutta olen ylentynyt työssäni vuoropäälliköksi, mikä on sekä hienoa ja rankkaa.
Paljon enemmän vastuuta. Samalla olen kokenut tän kasvattavan mun minäkuvaa. Oon oppinut omista vahvuuksistani paljon enemmän ja samalla myöskin kuinka toimia muiden kanssa niin et hommat rullaa.
Oon varma et tää vuosi taas tulee menemään nopeasti. Oon päättänyt oppia niin paljon kuin mahdollista tästä johtamisesta ja organisoinnista. Hetkittäin tää tuntuu mulle luonnollisimmalta vaihtoehdolta, mikä taas vahvistaa sitä miksi tahdon kouluttautua tulevaisuudessa.
Mä aion vielä tehdä suuria. Sen oon päättänyt.
Ehkä musta joku päivä tulee ravintolapäällikkö, ehkä mä perustan oman yrityksen. Ehkä ja ehkä.
Mitäpä jos muuttaisin sen sanan "ehkä" sanaksi "kun".
Must tullaan kuulee vielä, mä aion paiskoa sen eteen töitä.
Makaan huoneeni sängyllä kuunnellen biisiä powerful.
Hymyilen. Katseen kierrellen huonettani. Minä olen tässä hetkessä vaikka pian pitääkin töihin mennä.
En tiedä kerroinko teille, mutta olen ylentynyt työssäni vuoropäälliköksi, mikä on sekä hienoa ja rankkaa.
Paljon enemmän vastuuta. Samalla olen kokenut tän kasvattavan mun minäkuvaa. Oon oppinut omista vahvuuksistani paljon enemmän ja samalla myöskin kuinka toimia muiden kanssa niin et hommat rullaa.
Oon varma et tää vuosi taas tulee menemään nopeasti. Oon päättänyt oppia niin paljon kuin mahdollista tästä johtamisesta ja organisoinnista. Hetkittäin tää tuntuu mulle luonnollisimmalta vaihtoehdolta, mikä taas vahvistaa sitä miksi tahdon kouluttautua tulevaisuudessa.
Mä aion vielä tehdä suuria. Sen oon päättänyt.
Ehkä musta joku päivä tulee ravintolapäällikkö, ehkä mä perustan oman yrityksen. Ehkä ja ehkä.
Mitäpä jos muuttaisin sen sanan "ehkä" sanaksi "kun".
Must tullaan kuulee vielä, mä aion paiskoa sen eteen töitä.
6/13/2015
Kuinka ikävöin kirjoittamista,
aneemista ja melankolista näppäimistön painelua.
Kuinka odotan ensi viikkoa,
keväistä tuoksua siitepölyn saattelemana nenässä.
Lomaa, hermolomaa, stressilomaa
Tahdon tapahtumia, janoan menoa
tahdon humaltua,
kaatua hyvien ihmisten kanssa
kädet sivellen toisten käsiä
nurmikolle,
jossa vihreä tarttuu farkkujen pintaan
kuitenkaan sen haittaamatta.
Sitä odotan.
Ja sitä naurua.
aneemista ja melankolista näppäimistön painelua.
Kuinka odotan ensi viikkoa,
keväistä tuoksua siitepölyn saattelemana nenässä.
Lomaa, hermolomaa, stressilomaa
Tahdon tapahtumia, janoan menoa
tahdon humaltua,
kaatua hyvien ihmisten kanssa
kädet sivellen toisten käsiä
nurmikolle,
jossa vihreä tarttuu farkkujen pintaan
kuitenkaan sen haittaamatta.
Sitä odotan.
Ja sitä naurua.
5/21/2015
Kiitti
Oon tutkaillut et tää yleinen sairaus bloggaajien kesken: Keväinen blogipäivitysten poissaolo on ollut vahvasti monenkin blogin osalla.
Minäkin olen massan mukana pysynyt hiljaa taka-alalla ja lukenut vaan muiden blogeja.
Mut koska tänään mä sain tän taas avattua niin teen pienen päivityksen elämästäni:
- Elämäntapamuutosta
- Elämäntapamuutosta
- Ylennys
- Sisustamista
- Ahdinkoa
- Onnea
- Juhlia
- Töitätöitätöitä
- Vapaata
- Tavoitteita
On huippua elää tätä elämää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)