Katoan sokkeloon

Tänään polkiessa kotiin, teki mieli itkeä.
Samalla teki mieli jäädä siihen, maailmaan lämpimään ja hiljaiseen.

Teki mieli puristaa jotain kädestä, purra hammasta.

Miks mä kuuntelen musaa joka saa mut tuntee olon niin merkityksettömäksi?
Miks mä kidutan itseäni sanoilla jotka ei oo mua satuttanut?

Minkä takia mä oon niin yksinäinen, vaik mun ympärillä on kaikki. Kyl mä oikeasti tiedän.. Mä tahdon vaa kyseenalaistaa sen viel itseltäni.

Elämä on meille molemmille, sulle, mulle ja jokaiselle.

"Tässä mä seison kaipausta rinnassa

Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa

Maailma on minun, maailma on sinun

Maailma on tehty meitä varten

Jokainen tänne jonkun jäljen jättää"

Haloo Helsinki! - Maailma on tehty meitä varten

"Tietenkin pitäis tyytyy siihen mitä mä oon saanut aiemmin

Ettei koti ole joku aamu pommitettu

Tietenkin pitäis osaa olla onnelinen sunkin puolesta

ja sulkee korvat katkeruuden kuiskinnalta."

Haloo Helsinki! - Jos elämä ois helppoo

Hiljaisuus on vallannut blogini, ei siksikään etteikö mulla ois blogiin kiinnostusta, sitä on aina. Ei oo ollu vaa nyt oikeen mitää sanottavaa. Tunteet seilaa tavalliseen tapaan edes takaisin yli ja ympäri. Haloo Helsinki puhuu välillä niin kauniisti, etten oikein tiedä kuin upeaa sitä on kuunnella.

Kurjien aikojen takia on muistoja, kullattuja muistoja. Niillä selvitään päivästä toiseen yli vaikeiden asioiden, vaikeiden vaiheiden ja aikojen. Tulee pysähdyttyä paljon enemmän, miettimään itseään ja tekojaan. Tulee harkittua tarkemmin sanoja ja liikkeitä. En sanoisin, että elämä olisi mitenkään nurinkurin. Päinvastoin. Elämäni on aurinko, aurinko valaisee, aurinko polttaa, aurinko on lämmin, aurinko on kuuma. Mun elämäs on ne nurjat puolet pienine säikeineen valoa. Ei ole elämää ilman huonojakin aikoja.

Elämä alkaa siitä asti kun synnytään, sitä ei tule koskaan kyseenalaistaa. Se lopetetaan vasta kuollessa. Siihen asti se on elettävä täysillä.

Miksi sä jäisit sun elämän kaa oottamaan? Mee sen mukana, tee virheitä, virheet opettaa. Jos ihminen ei tekis virheitä, ei se tekis koskaan oikein. Ihminen oppii. Ihminen elää. Elä säkin :)

Kuvia Tampereelta

Tampere, Särkänniemi, Pitkä kuuma -85- kesäteatteriesitys Pyynikin kesäteatterissa, naurua, hissejä, yökerho, Terrakotta-näyttely, hymyjä, vitsejä, ruokaa, astelua ja ajatuksia. Sinetöin nämä vapaat näin.

Jos sä vaan laittaisit ajatuksen mun lippaaseen?

Ehkä mä oon vaa paska ihminen,

ansaitseeko ihmiset sellaista?

-

Loppuuko kyyneleet kun katsoo kuvajaistaan tarpeeksi kauan?

-

Saako toiselle aikaan hyvän elämän,

jos itse koittaa elää siinä?

-

Jos edes sä et hymyile,

onko maailma siinä vaiheessa kääntänyt mulle selän?

Rakkaus on kaipuu, rakkaus on katse

Ehkäpä pitkästä aikaan, hymyni uppoutui kun sain katsoa, katsoa rakkauteen.

Se tuntui niin hyvältä, tuntui hyvältä taas vajota siihen tunteeseen.

välillä käyn tosi pitkiä retkiä itseni sisälle, tutkii koko tunnetta

Mut kaiken tän maailman arjen keskellä

oon huomannut et kun on niitä aikoja, jolloin joku pitää hyvänä. Halaa, herättää sut aamulla suudelmaan.

Se pistää miettimään, et ei ehkä rakkaus ookkaa nii julmaa?

Kun sä sekoitat sateen sun väreihis

It's sad but it's true

there's nothing to do

and nothing to say

Yön kajo

Sinä kuiskasit hiljaa minulle sanoja,
joiden mukana myötäilin

Sinä näit yössä päivän ja päivässä yön,
minä hiljaisuudessa vain valvoin

Katsoin yöhön pimeimpään,
en saanut unesta kiinni

Teetin itselleni esteitä,
joiden yli oli vaikea kavuta

Hiljaisuudessa pohdin vain,
pohdin väsymyksen keskellä

Entä jos kaikki olisikin aina helppoa?

copyright of photos: Antti