Mä luulin kerran olevani vahva,
määrätietoinen, aikuismainen,
mut sit paljastu kylmä karu maailma
mä oon tyhmä, sokea, kypsymätön lapsokainen.
Mä tipahdin korkeelta ja kovaa,
vailla köyttä, vailla reunaa,
tyhjää tyhjempään rotkoon.
Mut mua tuettiikin,
vaik en itse kestänyt enää,
muhun kohdistu liikaa paineita
ja mä murruin tuhansiksi sirpaleiksi
kyyneliksi
hysteriaksi
mä otin sen huumorilla,
kaikille näytin olevani niin cool,
vaik kaikki sen huomas.
Mä olin eksynyt,
ja harmissani
ja mua masensi
enkä kestänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti