Peilini sirpaleista näkyy kahden nuoren kasvot, toinen hohtaa, kuin aave ja toinen palaa punaisena kuin auringonlasku.. Liekit, jotka estävät minua ajattelemasta selkeästi.

No tänään aikaani tuli vietettyä terveyskeskukses
ja sit ku pääsin vastaanotolle ni ei ne mitää tienny
kujalla koko sakki ja itseään ärsyttää kun teen äkkikuolemaa(no en kirjaimellisesti) mut enivei.

Sellain kaulan läheinen kutina(kai ihottuma) ja sit elämä loistaa ku vetää tabui. KYL MINÄÄKI TYKKÄÄN!

alkuun sovellettu teksti viittaa vaan siihen kuinka hahmotetaan ihmisyyttä
epäinhimillisestikin niin täydellistä otusta
kuin epätäydellinen ihminen.

Liekit, tuo pahuus ja valo tuo hyvyys, miks ei päinvastoin, olemmehan verranneet kynttilän liekkiä sydämen lämpöön. Se tekee hyvän mielen. Kuinka stereotyyppiseksi maailma luodaan, kun pimeydessä verrataan mustaa ja hyvässä valoa. no ehkä näin on. mutta miksi ei päinvastoin?