kahvikupista nousee lämmin tunne,
sellainen turvallinen ja kotoisa,
sen ääreen hetkeksi pystyn pysähtymään
ja ajattelemaan.
sen jälkeen katseeni siintää taas ympärille,
ajatusten harhaillen ja käsien siirtyen puhelimelle
yliällöön hömpötykseen siirtyy ajatukset,
mut samal mun ympäristö muuttuu
kuinka paljon tunnissa voi tapahtua
kuinka paljon mahtuu minuuttiin..
Vastaan puolestasi..
PALJON
Vaikka mun mielen sivuajatuksiin jää tuo,
mun katse siintyy silti lähimpiin
ne on se syy,
minkä takia mä jaksan
vaik mun sydämen rippeet
valuu viemäristä hetkittäin
ja mun laastarit haavoista
tipahtelevat kyynelten mukana.
silti mä tahdon karttaa ajatusta, josta koituu monesti harmia
sillä se on askel,
josta tahdon olla varma
enkä astua sillalle,
joka pettää toisella askelmalla.
Kahvi = ♥
VastaaPoistaKaunista tekstia taas.
Kaunis kiitos :)
VastaaPoista