En vaan ole liian täydellinen,
täydellistääkseen avullani sun elämäs
mulle huudetaan, kun en liiku
vaik tiedän miten oon jo sun edellä
sun poikaystäväs huutaa ja ehkä se ei sitä tarkota,
mut mua sattuu sillon, kovasti, kolahtaa
ja mä en jaksa kuulla sellasta
mun elämä on sisältänyt jo tuon vaiheen,
huudot, jotka kaikuvat mielessäni vanhuuteen asti
asia, jonka takia vahvistuin
asia, jonka takia osa minuudestani muuttui
musta tuli sosiaalinen
näin korvasin menneisyyteni
mut en tahdo palata enää siihen,
enää kuunnella sitä
se sattuu, poraa menneisyyden haavat auki
syvältä sisältä
mä kyl autan, joskus ehkä mokaan, teen virheit
mut nyt elät sun kuplassas,
jossa mut unohetaan
ja ei väliä,
kyl mä jaksan yksinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti