Tavallinen

Alan vihdoin huomaamaan vivahteet persoonassani, ja pysähtymään pakomatkallani. Nyt tiedän miltä tuntuu olla syrjitty, tiedän miltä on olla tunnettu. Alan vihdoin tuntea itseni, sisäistämään itseäni enemmän kuin koskaan.

Ajatukset vaan valvoittaa, ja sen takia yöt läpeensä pyörin sängyssä.. Asentoa vaihtaen.

Mä mietin niitä näitä, senkin yli. Mut vaan pitääkseni itteni järjissä.

Elossa pysymiseen vaaditaan taitoja, leikkiä kuoleman ja elämän maailmassa. Siihen leikkiin nousee tavallinen tyttö, tavallinen poika, siihen nousee tavallinen elämä. Tavallinen maailma, mutta mikä tavallinen?

Se pelkuruus, joka hyräillään korviin pimeässä, se pahuus, joka kiedotaan pikkurillin ympärille.

Olen pinnistellyt pysyäkseni minuna, en minuuteni vastakohtana. Käyn vaiheet, mut katson itsepintaisesti peiliin, jossa hymyilee poika, tavallinen..

Tavallinen persoona, tavallinen katse, tavallinen..

Tavallisen outo ihminen.