Ruletti

En tiedä mistä aloittaisin, alotan kumminkin.Mä muistan kuinka alakouluaikoina itketti kaikki kiusaaminen, se koski ja sattui. Se kouraisi mahanpohjasta ja sit itkettiin asioista äidille. No yläkouluun ku käveltiin, ni oli tultava vahvemmaksi. Itkin silloinkin, ei ollut helppoa olla epäsuosittu nuori. Oli mul ystäviä, joita mä en sillon vielä huomannut, oli mul kavereit joita en vaan voinut sanoa kavereiksi.
Kaikki lähti kierteeseen, mut se mikä ei tapa vahvistaa. Se on sääntö,jonka mä tahdon muistaa aina.
Mun elämä koki ysillä ehkä mahtipontisimman nostatuksen, elämä oli vihdoin sellaista miltä sen pitäisi olla, mutta itsehän minä kohtalostani määrään ja olisin voinut toimia jo aikasemmin,mutta arvatkaapa uskalsinko?
No silloin alkoi olla ystäviä, nousin ihmisten suosioon ja ekaa kertaa tuntui, että minut huomattiin kunnolla.

Sillon tuntu, et aurinko vois paistaa risukasaankin.