2/12/2012

Oppia koko ajan

Tosiaan, tänään 12.2.2012 päättyi eräiden isko-leiri taival ja heistä on nyt noussut täysivaltaisia isosia.
Mutta isosuus ei lopu koskaan siihen todistukseen, sen jälkeen tulee riparit, sen jälkeen tulee seurakunta.

Isonen on roolimalli, kaavamaisesti ylöspäin katsottu persoona.

Vaikka ei vaikuta aina, että pikkuset olisivat täydellisiä niin he ovat ainutlaatuisia. Isonen ei tuomitse vaan rakastaa pieniä yhtä paljon kuin Jumala.

Joskus musta omaa isosuutta ajatellen, tuntuu et tää on vaikeeta. Et pystynkö mä olemaan niin hyvä isonen kuin vaaditaan. Tahdon et mut muistaa pikkuset viel pitkänkin ajan jälkeen eikä se oo vaa muutaman minuutin sanahelinää leirin jälkeen.

Mä tahdon et jokainen joka lukee tätä, joka menee riparille, isosena tai leiriläisenä.
Menisi sinne avoimin mielin, ottaisi uskonelämän todellakin ajatukseksi, pohtisi itseään.
Sekä antaisi uskolle tilaisuuden.

Ei ole häpeä uskoa.

Ei ole häpeä olla välillä heikko,
sillä on aina johon tukeutua.

Everyone believes in something

4 kommenttia:

  1. Itte en menny riparille sen takia ku mua kiusattiin siitä. Vähä väliä joku idiootti keksi päähänsä, että mua pitäis vähän valasta siitä mitä siellä tulis mua kohtaan tapahtumaan.. Jätimpä sitte väliin ja muutamat siellä kuulemma itkivätkin ku ei mua kuulunu. Mua ei hävetä, päivastoi, en olis pystyny olemaan tuommosessa porukassa. Ehkä meen vielä joku päivä riparil, ei sitä koskaan tiedä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä suosittelen, se on oikeesti paikka jossa oppii itsestään. :)

      Poista