Seison ja tuijotan sanomatta sanaakaan, hengittäen raskaasti.
Ajatukset ovat hidastuneet kuin seinäkellosta, jonka patterit vetelevät viimeisiään.
Hetki on koittanut ja minä olen neuvoton, sillä en osaa olla selkeä.
Vastuut, työt, urakat, harrastukset, vapaa-aika, koulu. Kaikki iskostuvat tähän yhteen lomaan, en voi vältellä mitään näistä. Olen myös jatkuvassa kiireessä kun pitää suunnitella jo seuraavia askelmia.
Samalla olen myös onnellinen, sillä istuin ystävieni kanssa yötä ja nautin. Nautin olemisesta ja ajatuksesta, ajatuksesta kiireettömyydestä. Se oli minulle parasta aikaa.
Minusta tuntuu, että tulossa on kesä jota en voi unohtaa koskaan.
 |
| voin alkaa kasaa itseäni vanhan haamuni rippeistä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti