Oon päättänyt sen, etten oo mikää nolla. En oo mikää maahan poljettu tomukasa.
Osaan olla hankala, osaan olla vaikea.
Mut oon tajunnut, että kyl mulla löytyy empatiaa ja sydäntä jokaiselle jolle sen ansaitsen antaa.
Mä oon taistelija, mä oon upea.
Mä oon selviytyjä, mä oon yrittäjä, oon jaksaja, oon luovuttaja, lannistuja, mutta aina uudellen nouseva.
Jos joku ei musta tykkää ni sit ei tykkää, mä en voi enää sin vaihees vaikuttaa.
Mä oon hyvännäkönen sellaisena ku oon, jos oon ruma jostain ni en voi mitään.
Mä oon täydellinen,
niin oot säkin.
Ja niin on kaikki ne joista sä välität.
Moi! Hyvä asenne sulla! Mietin että mikä on saanut sinut joskus ajattelemaan että olisit nolla tai maahan poljettu? En ole kauaa lukenut blogiasi jos olet asiasta aikaisemmin kirjoittanut, en ole osunut silmään.
VastaaPoistaZemppiä elämään!
Heippa!
Poistaoikeastaa mun koulukiusaamisaika löi joskus aika matalalle mun itsetunnon, mut nyt alkaa olla sen kammon aika kaikota! :)
Tsemppiä myös itselles! :)
Vähän arvelinkin, että kiusaaminen on huonon itsetunnon takana. Tiedän sen, itsekin koulukiusaamishelvetin läpi käynyt... Mutta vielä me olemme elossa ja vahempia! :) - T
VastaaPoistaNii äläpä muuta! Taisteltu ittemme tähän asti ja positiivisel asenteel loppuu asti!
Poista