 |
| Kun sä heijastat kuvajaises minulle, minuun syttyy loppumaton ilo. Minä olen onnellinen, minä iloitsen. Ennen en osannut arvostaa niitä pieniä asioita, niitä katseita ja kasvoja. Nyt olen iloinen monesta asiasta, monista ihmisistä, niin paljosta. |
 |
| En tiedä miten voisin olla yhtä kiitollinen, kuin mitä nyt olen. Olen saanut lähelleni ihmisiä, välittämistä, rakkautta, ystävyyttä, arvostusta ja kunnioitusta. Olen saanut ympärilleni tukiverkoston, haavin johon uskallan pudota. Nukahtaa ja olla suojassa |
 |
| samalla olen niin hiton epävarma, siitä et mitä mä oon. On niin yksinäinen olo vaikka mulla on avaimet niin onnelliseen elämään. Kukaan ei koskaan opettanut miten tää lukko avataan. |
 |
| Mä heitän sekaan ihmettelyn ja ihmetyksen, hämmentyneisyyden ja kummastuksen. Mä oon välil niin sekaisin etten tiedä mitä tekisin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti