Vuodenaikojen mukana kaikkea hyvää

Elämä on pysäyttävää. Elämä on iloa.
Elämä on vihaa. Elämä on surua.

Tänään kumminkaan en puhu siitä kuinka joku asia ärsyttäisi minua. Puhun kasvamisesta.
Oon huomannut kasvaneeni paljon. Sekä ulkoisesti et sisältä.

Omalla tavalla aikuisuus maistuu suussa hyvältä. Sanana, ajatuksena.
En puhu etteikö pikkupojan elkeet elele taustalla, mutta samalla kypsyys on osannut ottaa vallan myös minussa. Se ei edes haittaa.

Niinkuin syksy tuo pimeyttä, tulee kevään mukana valoa. Se tuo mukana ihmiset uudelleen.
Minä olen nähnyt ja tulen aina näkemään. Kuinka kevät tuo ihmiset vanhempana ja iloisena taas esille kuoristaan.
Keväinen aurinko hohkaa ihmisten kasvoilla, silloin olen iloinen. Olen iloinen siitä ilosta mikä valtaa ihmiset.

Katse tulevaan,
suunta eteenpäin.

Ei tule pysähtyä ja jäädä. Tulee ajatella, että kinosten alta paljastuvat voikukat.
Ajatella, kuinka keltainen väri saa hymyilemään. Kuinka voi kulkea tennarit jalassa pitkin asfalttia.
Potkia hiekkaa ja pikkukiviä pitkin tienpiennarta, valvoa yömyöhään lämpöisessä.

Suunnata katseen kaukaisuuteen.

Ai että. Minä niin rakastan kevättä. Se viestii taas uudesta päivästä. Uudesta elämästä.

Tuntuu kuin alkaisi elämään taas!

Vaikka katseeni on siirtynyt osittain kokonaan armeijaan niin samalla se ei ole lopettanut minua.
Minun elämääni, minun maailmaani.

Sillä pian minä elän taas.  Pian mä saan vallata oman elämäni takaisin.

Sillä kevät tulee ja minä kasvan.
Kevät tulee ja ilo kasvaa.

Toivottavasti sinäkin hymyilet, sillä hymy on neljätuhattakertaa surua parempi.

Ps. jos jokin surettaa niin muistakaa, harvemmin sinä istut kuusen alla syömässä monta aamua puuroa putkeen ;) Eli nauti siitä aamukahvistasi pöydän ääressä lämpöisessä.

Puspus!