Heitä mut nurkkaan kylmästi

Ehkä elämä ei ole niin yksioikoista, mutta usein ja liki joka kerta meille on määräytynyt roolit.

Me mukaudumme asemaamme ja tyydymme osaamme tässä näytelmässä ja toteutamme samoja maneereja, jotka ovat tyypillisiä meidän roolihahmomme suoritukseen.

Me kaikki; sinä ja minä. Me kaksi tiedämme ettei mikään tule muuttumaan.
Oma roolini on mitä on ja siltä puuttuu tahtominen kaikkea kohtaan. Se rooli ei tajua kuinka se nauttii kaikesta ennenkuin yön tunnit sortuvat aamuherätykseen. Roolini toistaa kaikki samat maneerit aamuisin, sekä se patoutuu hymyn suojaan vaikka sitä sattuisikin.

Meidän kahden dialogi. Se saattaa toistua uudelleen ja uudelleen, me tapaamme taas ja taas ja taas. Mutta molemmat tiedämme, että sinä meistä kahdesta kaipaat enemmän rakkautta kuin ymmärränkään. Sinä kaipaat ihmisen jota kaivata. Ehkä minäkin joskus aikoinaan kaipasin samanlaista roolisuoritusta elämääni,

Sanot etten ole korvike, mutta tuntuu että muuksi minua ei ole luotu. Minä olen se viimeinen vaihtoehto mutta se turvallinen, kun muut jättää. Minä olen vain se mitä muistetaan kun rakkaus on menetetty.

Tahdon vain ymmärtää miltä tuntuu olla jollekin muutakin kuin vain joku.