1/02/2017

2017 - Olet valettu rakkaudesta

Muutosten vuosi on alkamassa.

2016 vuosi keskittyi paljon itseeni. Vuosi joka sisälsi paljon itseoppimista, paljon tunnekäsittelyä. Aloin oppimaan millaista on olla yksilö. Tuli menetettyä paljon, mutta ehkä joskus maailma antaa tähän kaikkeen vastapainoa.

Olen oppinut millaista elämää tarvitsen, ketä siihen tarvitsen.

2017 tulee olemaan rakkauden vuosi. Siitä tulee minun pykäläni oppia rakastamaan. Rakastua ja rakastaa. Aion keskittyä ymmärtämään, miltä tuntuu olla rakastunut ja miltä tuntuu olla onnellinen toisen kanssa.

Siitä tulee vaikein vuosi koskaan. Siitä jos jostain olen varma.

Rakkaus on kaunis asia, se on myös yksi pelottavin.

Tänä vuona tahdon oppia ja ottaa riskin. Olla valmis jakamaan maailma toisen kanssa.

Oon työstänyt sanoja tähän bloggaukseen monta päivää, naputtanut ajatuksia kävellessäni kaduilla, junassa ja toisten luona. Tää teksti on ollut muovattu luonnos vuodesta 2017. En ollut varma tuleeko tästä ikinä valmista, mutta onko rakkaus ikinä valmis? Sen takia on tekstini oikeus olla epälooginen ja epätäydellinen.

Ajatuksia jotka mulle on herännyt kun rupesin pohtii, että nyt mun on aika oppia rakastamaan.

Mitä kun mä näen toisen, niin katsooko se mua vai muualle?
Etsinkö mä rakkaudelta jotain mitä se ei ikinä tule olemaan?
Pitäiskö mun olla yksin panostamas siihen et me oltais me, eikä minä ja sinä?
Mitä sit jos tuntuu et mä jaksaisin ehkä joskus leikkiä kotia, mutta kyllästyn oottaa armopaloja?

Tälläsiä kysymyksiä mulle herää. Mun mielestä rakkaus on muutenkin hyppy tuntemattomaan. Leikittelyä ohuella jäällä ja trapetsitaiteilua tunteiden maalla.

Entä jos toinen on kiinni jossain muussa niin valmis? Mä en oo varma oonko vielä valmis rikkoo sydäntä rakastaakseni poissaolevaa.

Ekaa kertaa uskon, että tuun olemaan valmis vastaanottamaan ilot ja surut niinkuin ne kuuluu. Prosessoidusti ja jatkaen.
Tahdon et tämä vuosi koostuu palasista joista lopulta tulee ehjä kokonaisuus. Monesta sirpaleesta, josta rakentuu ehjä kuvajainen.

Taival täyttyy varmasti ennakkoluuloista, peloista ja suruista. Se on kuitenkin ihmiselle täysin luonnollista tunnekulkua, mutta se tulee täyttymään myös ilosta. Kaikesta mitä toinen rakkaudessaan voi vierelleen kantaa.

Tämä vuosi on minun aikani lopettaa katkera ajattelu rakkaudesta. Jokainen meistä tarvitsee jonkun vierelleen, jokainen joskus tarvitsee ihmisen joka kuuntelee. Jokainen tarvitsee hetken, mihin voi kaikki arjen huolet hukuttaa. Jokainen tarvitsee joskus sylin mihin kylmyydessä käpertyä.

Jokainen meistä tarvitsee rakkautta.

Tarviin viereeni ihmisen, joka yllättäisi.

Ihmisen joka antaisi mulle syyn tajuta et rakastaminen on mahdollista. Ettei toinen ole toisen kanssa vain fyysisten syiden takia. Ettei toista janota vain humaltuneen ensikertalaisuuden piikkiin.

Tahdon ihmisen vierelleni joka olisi ja menisi. Menisi ja tekisi; ei jämähtäisi. Minä jos kuka olen jämähtäjä.. Tyytyjä. Työn puolesta menen enemmän ja vähemmän mutta jääminen kotiin vapaan hetkinä tuntuu hyvältä. Siltikin toivoisin, että se ihminen joka olisi vierelläni tajuaisi sen.
Se toinen lähtisi viemään minua maailmaan, pakottaisi seikkailemaan. Olisi valmiina istumaan alas ja pelaamaan korttia.

Sellainen ihminen, sekä sellainen elämä voisi olla upeaa. Kaikkea rosoista ja kivistä taivalta myöten.

Ihminen joka ei vaadi seurassa liikaa huomiota, mutta niitä pieniä asioita muiden lähellä.
Pöydän alla jalkapeliä, käden sivelyä, katseita. Pientä huomiota muttei liikaa.

Tarvitsen ihmisen, joka pitää hyvänä. Ihmisen, jota jaksaa pitää hyvänä. Ihminen joka haastaa minua rakastamaan, ihminen joka puhuu kanssani. Keskustelee. On aito. Rakastaa aidosti.

Tahdon ihmisen, joka on hyvä.

Koska kaikki mikä rakkaudessa on kirjoitettu. Kirjoitetaan jälleen.
2017. Ole hyvä ja rakasta. Ja jaa rakkautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti