Risteyskohtia ja rajapaikkoja

Välillä tää elämä tuntuu menevän niin nopeasti,

on muuttoa, on uusia paikkoja.

On töitä, on liikaa töitä.

On ystäviä, on riitoja, on hymyjä.

Nyt mä oon ja istun ennen yövuoroa.

Mä kuuntelen ja fiilistelen mun menneisyyttä.
Välil tuntuu, että niin moni asia jäi kesken, liian usein jäi asioita yrittämättä. Liian usein luovutin,

Oon oppinut sen, että elämä on kouluttautumista. Sen eteen on tehtävä töitä. Mä oon ollu koulun suhteen liian laiska nuorena ja nyt maksan sitä sillä et paiskin töitä päästäkseni uudestaan kouluttautuu lisää.

En silti sano ettenkö nykyisestä työstäni pitäisi. Se on opettanu paljon mulle ihmisten välisestä dynamiikasta ja kuinka musta itsestäni vois tulla parempi työntekijä,

Välillä vaan stressaa ja ois ihana vaa olla kuukaus tekemättä mitään. Maata ja mennä ihmisten ilmoille vaa sillo ku huvittas. Se ois ihanaa aina välillä.

Mut en kadu mitää tähän asti. Ois vaa välillä voinu valita toisenkin tien.

Elävä kuollut

Sinä veit minut pimeänkiertämään mustepulloon. 

Laitoit pullon kiinni ja ravistelit. Riepottelit mua, mun päätä ja mun kroppaa.

Sä sait mut pohjalle vajoamaan, kuopimaan pimeää sieluttomuutta.

Sait mut valvomaan unettomia öitä, haukottelemaan valvottuja päiviä.

Sait miettimään jaksaako sitä kulkea tässä musteessa, liejussa, suossa.

Mulla ei oo ollu ees keinoja päästä pois. Oon vaan koittanut haukkoa happea pinnalta.

Stressi. Sä oot melkein saanut mut palamaan loppuun. Mut mä kieltäydyn siitä.

Mä oon nähnyt mitä se tekee muille. Mä en tahdo et saat mut romahtamaan pohjalle asti.

Oon tehnyt sun olonkin välillä epämukavaksi, riepotellu sua sanoil kun mua itseäni ei jaksanut enää kiinnostaa mun omakaan seura. Teki mieli repiä vaan hiukset päästä, maalata kasvoihin uudet värit ja paeta. Paeta johonkin kauas tai vieläkin lähemmäs.

Laskea vesille pieni purjevene. Antaa sen viedä minut, minut ja kehoni kauas.

Kunnes joku päivä osuisin karille. Ja aloittaisin askeleet alusta.

Anteeksi. Tälläinen mä vaan oon. Mahdotonta miellyttää ja mahdoton ihminen ymmärtämään.

Would you lie for me?

Cross your sorry heart and hope to die for me?

Would you pin me to a wall?

Would you beg or would you crawl?

Stick a needle in your hungry eyes for me?

Välillä mietin oonko mä jaksaja vai luovuttaja.

Mun elämästä tulee vielä tarina

Loma on lusittu, silti mieli elää jonkintasoisessa levossa.

Makaan huoneeni sängyllä kuunnellen biisiä powerful.
Hymyilen. Katseen kierrellen huonettani. Minä olen tässä hetkessä vaikka pian pitääkin töihin mennä.

En tiedä kerroinko teille, mutta olen ylentynyt työssäni vuoropäälliköksi, mikä on sekä hienoa ja rankkaa.

Paljon enemmän vastuuta. Samalla olen kokenut tän kasvattavan mun minäkuvaa. Oon oppinut omista vahvuuksistani paljon enemmän ja samalla myöskin kuinka toimia muiden kanssa niin et hommat rullaa.

Oon varma et tää vuosi taas tulee menemään nopeasti. Oon päättänyt oppia niin paljon kuin mahdollista tästä johtamisesta ja organisoinnista. Hetkittäin tää tuntuu mulle luonnollisimmalta vaihtoehdolta, mikä taas vahvistaa sitä miksi tahdon kouluttautua tulevaisuudessa.

Mä aion vielä tehdä suuria. Sen oon päättänyt.

Ehkä musta joku päivä tulee ravintolapäällikkö, ehkä mä perustan oman yrityksen. Ehkä ja ehkä.

Mitäpä jos muuttaisin sen sanan "ehkä" sanaksi "kun".

Must tullaan kuulee vielä, mä aion paiskoa sen eteen töitä.

Kuinka ikävöin kirjoittamista,
aneemista ja melankolista näppäimistön painelua.

Kuinka odotan ensi viikkoa,
keväistä tuoksua siitepölyn saattelemana nenässä.

Lomaa, hermolomaa, stressilomaa

Tahdon tapahtumia, janoan menoa

tahdon humaltua,
kaatua hyvien ihmisten kanssa
kädet sivellen toisten käsiä
nurmikolle,
jossa vihreä tarttuu farkkujen pintaan

kuitenkaan sen haittaamatta.

Sitä odotan.

Ja sitä naurua.

Kiitti

Oon tutkaillut et tää yleinen sairaus bloggaajien kesken: Keväinen blogipäivitysten poissaolo on ollut vahvasti monenkin blogin osalla.

Minäkin olen massan mukana pysynyt hiljaa taka-alalla ja lukenut vaan muiden blogeja.

Mut koska tänään mä sain tän taas avattua niin teen pienen päivityksen elämästäni:

- Elämäntapamuutosta

- Ylennys

- Sisustamista

- Ahdinkoa

- Onnea

- Juhlia

- Töitätöitätöitä

- Vapaata

- Tavoitteita

On huippua elää tätä elämää.

En oo mikää perusduunari vaan just mä

Kirjoitan Oulusta työkuvioiden merkeissä.

Elämä on todella spontaania, sunnuntaina kysyttiin mahdollisuudestani lähteä Ouluun kouluttamaan ihmisiä työssään ja suostuin. Jo seuraavana aamuna heräsin neljän aikaan ja istuin jo ennen puolta päivää koneessa matkalla Etelä-Suomesta Ouluun.

Ajattelin että viikko ei tule olemaan helppo, mutta en myöskään arvannut kuinka rankka siitä tulee. Paljon työtä. Pitkiä päiviä. Paljon puhumista. Paljon opetettavaa. 

Silti reissussa on monta hyvää puolta. Pääsen näkemään ja oppimaan paljon lisää. Opin johtamaan ja ohjaamaan ja tarjoamaan omaa tietoa toisille. Saan nauttia viikon hotellielosta ja buffa-aamiaisista. Näen uuden kaupungin, uusia paikkoja.

Saan samalla aikaa itselleni ja itsenäiselle olemiselle. Tuntuu rankalta, mutta oikein upealta tilaisuudelta. Nyt mun on näytettävä muille, että musta on tähän työhön ja et en oo pelkkä perusduunari. Päättäväisyys ja positiivinen asenne ohjaa tekemistä todella paljon.

Nyt istun hotellilla kirjoittamassa tämän tekstin päätöksen, ennenkuin lähden etsimään kauppaa josta saan ruokaa tänne. Sitten lähden hymyssä suin ja päättäväisenä takaisin työmaalle minkä takia minut on tänne tuotu.

Ja mä aion näyttää et mä pärjään. Koska pärjäänhän mä :)

Todellisuutta paossa

Aika on vaa lipunut, on tullut katseltua ja luettua ihmisten blogeja.

Samalla pettyneenä olen selaillut omaani joka lipuu liki vaitonaisena.

Elämäni on pyörinyt tällä hetkellä tunteilun, saleilun, vapaan ja työn välillä.

Välillä olen eksyksissä itseni kanssa. Oon aina ollu aika rauhallinen ihminen ja sosiaalinen.
Nyt on lähiaikoina peilikuvajaiseni ja heijastukseni ottanut paikan persoonassani ja tehneet siitä nurinkurisen.

Temperamenttinen, hyökkäävä ja etäinen. Sellainen olento minusta on tullut.

Ehkä tarvin lomaa.

Lomaa itestäni.

Tai ehkä hetken loman tästä todellisuudesta.