C'est la vie!

"Step by step, heart to heart, left right left, we all fall like toy soldier." - Eminem - Like Toy Soldiers

"A-P-P-L-A-U-S-E
Make it real loud
Put your hands up, make 'em touch, touch" - Lady Gaga - Applause

Sanotaanko, että mielessäni pyörii jännitys, odottanut aika.

Perjantaina suuntaan ystäväni kanssa lentokentälle ja 5 päivän reissu Pariisiin alkaa. Ollaan ootettu tätä reissua jo kesän alusta asti. Kesän päätös huipentuu tähän reissuun :) Sitten mä en tiedäkää viel mitä teen. Töitä luultavasti edelleen. 

Mut sitä ennen mä alan pakkaa ja kohta on suunta jo Vantaa! :O Ja sit miljoonasataakuvaa, vaateostoksia, ruokaa ja Pariisin yö!

Koska me ollaa täydellisiä.

Oon päättänyt sen, etten oo mikää nolla. En oo mikää maahan poljettu tomukasa.
Osaan olla hankala, osaan olla vaikea.
Mut oon tajunnut, että kyl mulla löytyy empatiaa ja sydäntä jokaiselle jolle sen ansaitsen antaa.
Mä oon taistelija, mä oon upea.

Mä oon selviytyjä, mä oon yrittäjä, oon jaksaja, oon luovuttaja, lannistuja, mutta aina uudellen nouseva.

Jos joku ei musta tykkää ni sit ei tykkää, mä en voi enää sin vaihees vaikuttaa.
Mä oon hyvännäkönen sellaisena ku oon, jos oon ruma jostain ni en voi mitään.

Mä oon täydellinen,

niin oot säkin.

Ja niin on kaikki ne joista sä välität.

Sä katsot maalaismaisemaa, unohdut siihen kuvajaiseen ja rauhaan

Sä hukutat sun tanssilattian huumaas lasillisella konjakkia, viinaa ja vodkaa

Oon mennyt, ollut ja nähnyt taas kaikennäköstä.

Maistanut erilaisia juomia, tanssinut ja nauranut.

Oon laihtunut töiden alun jälkee, kävin työterveydessä vähän myös polvieni takia. Ehkä nyt asiat alkaa järjestyy.

Työt on välillä rankkaa aikaa, välillä niin palkitsevaa.

Kahviloita ja ruokapaikkoja.

Kohta mulla on eessä kaverin kaa matka Pariisiin <3

Sori näitä taukoja :) rytinällä tullaa ja mennää!

Katoan sokkeloon

Tänään polkiessa kotiin, teki mieli itkeä.
Samalla teki mieli jäädä siihen, maailmaan lämpimään ja hiljaiseen.

Teki mieli puristaa jotain kädestä, purra hammasta.

Miks mä kuuntelen musaa joka saa mut tuntee olon niin merkityksettömäksi?
Miks mä kidutan itseäni sanoilla jotka ei oo mua satuttanut?

Minkä takia mä oon niin yksinäinen, vaik mun ympärillä on kaikki. Kyl mä oikeasti tiedän.. Mä tahdon vaa kyseenalaistaa sen viel itseltäni.

Elämä on meille molemmille, sulle, mulle ja jokaiselle.

"Tässä mä seison kaipausta rinnassa

Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa

Maailma on minun, maailma on sinun

Maailma on tehty meitä varten

Jokainen tänne jonkun jäljen jättää"

Haloo Helsinki! - Maailma on tehty meitä varten

"Tietenkin pitäis tyytyy siihen mitä mä oon saanut aiemmin

Ettei koti ole joku aamu pommitettu

Tietenkin pitäis osaa olla onnelinen sunkin puolesta

ja sulkee korvat katkeruuden kuiskinnalta."

Haloo Helsinki! - Jos elämä ois helppoo

Hiljaisuus on vallannut blogini, ei siksikään etteikö mulla ois blogiin kiinnostusta, sitä on aina. Ei oo ollu vaa nyt oikeen mitää sanottavaa. Tunteet seilaa tavalliseen tapaan edes takaisin yli ja ympäri. Haloo Helsinki puhuu välillä niin kauniisti, etten oikein tiedä kuin upeaa sitä on kuunnella.

Kurjien aikojen takia on muistoja, kullattuja muistoja. Niillä selvitään päivästä toiseen yli vaikeiden asioiden, vaikeiden vaiheiden ja aikojen. Tulee pysähdyttyä paljon enemmän, miettimään itseään ja tekojaan. Tulee harkittua tarkemmin sanoja ja liikkeitä. En sanoisin, että elämä olisi mitenkään nurinkurin. Päinvastoin. Elämäni on aurinko, aurinko valaisee, aurinko polttaa, aurinko on lämmin, aurinko on kuuma. Mun elämäs on ne nurjat puolet pienine säikeineen valoa. Ei ole elämää ilman huonojakin aikoja.

Elämä alkaa siitä asti kun synnytään, sitä ei tule koskaan kyseenalaistaa. Se lopetetaan vasta kuollessa. Siihen asti se on elettävä täysillä.

Miksi sä jäisit sun elämän kaa oottamaan? Mee sen mukana, tee virheitä, virheet opettaa. Jos ihminen ei tekis virheitä, ei se tekis koskaan oikein. Ihminen oppii. Ihminen elää. Elä säkin :)

Kuvia Tampereelta

Tampere, Särkänniemi, Pitkä kuuma -85- kesäteatteriesitys Pyynikin kesäteatterissa, naurua, hissejä, yökerho, Terrakotta-näyttely, hymyjä, vitsejä, ruokaa, astelua ja ajatuksia. Sinetöin nämä vapaat näin.