Sano mitä vaan, ei mulla riitä ajatuksia siihen kaikkeen panostamaan.

Nyt on ollu vastuuta, tilaisuus näyttää et mä pystyn tekee muutakin kuin vain olla.

Ensi viikolla lähden töihin Vaasaan.

New people, new streets.

Miks mun huonekasvi tekee kuolemaa,

miks mun paperityöt kasaantuu ruokapöydän kulmalla?

Miks tiskit ei tunnu tiskaantuvan,

eikä lattia puhdistu ittestää?

Ei jaksa.

Saaks vaa nukkua? Sellasta satavuotis-unta.. 

Oon vähä väsy. Vähän vaa.

Työukko

Tosiaan, elämäni on mennyt aikamoista pikakiitoa. Nopeammin kuin päivät ehtivät vaihtua ja tunnit jaksavat vieriä.

Aloitin tämän viikon alussa apulaisravintolapäällikkönä. Tuntuu aika suurelta kantaa jo tuollaista titteliä näinkin nuorena.

Pari vuotta sitten minä halusin olla sosionomi, opiskella lastensuojelu tai sitten päihde- ja kriminaalityötä. Sen jälkeen menin töihin liikennemyymälään, josta seurasi kiinnostus restonomiksi ja palveluliiketoiminnan kehittämiseen suuntaamaan voimavarat.
No elämä ei todellakaan ole koskaan ollut minulle koulun puolelta kovinkaan suopea. En ole jaksanut panostaa tarpeeksi, enkä sitten päässyt haluamaani kouluun.

Sitten päätin vaihtaa maisemaan ja mennä nykyiseen työpaikkaani, työntekijästä vuoropäälliköksi ja vuoropäälliköstä apulaisravintolapäälliköksi. Kiinnostus ravintola-alaa kohtaa on vain vuodessa kasvanut. Voin kertoa teille, että asenne on se mikä näissä hommissa ratkaisee. Aina on mahdollisuus saavuttaa töissä jotain. Sun on vaa näytettävä et susta on siihen ja pyrittävä tavoittelee aina vaan korkeammalle!

Johtoporras

Kun uudet haasteet taas työelämässä.
Esimies esimiehille.

Vastuuta.

Se jännittää.

Kyl musta on tähän. Pitää vaa pitää päänsä.

Yksi numero lisää

Hetki sitten oli syntymäpäiväni

halasin montaa ihmistä, iloitsin.

Pian vaihtuu vuosi

niin erilainen vuosi tuli vietettyä

kysymysmerkki; se symboloi ensi vuotta.

Mennyt on ikuista

Elän mennyttä uudestaan,

eri tunnetiloja, eri aikakausia, eri päivä, eri vuosia ja vuosikymmeniä.

Tuntuu oudolta palata menneeseen, osalta tahtos pyytää anteeksi.

Osan tahtos unohtaa.

Erilaiset kappaleet vaihtuu koneella, eri ihmiset vaihtuu kasvojeni eteen.

Eri ihmiset eri tilanteet.

Osa tulee elävämmin mieleen kun toiset.

Toisia ei saa enää irti niistä kappaleista. Osa on jäänyt elämään artistien tai kappaleiden kasvoiksi.

Välillä tekis mieli paeta kun ne biisit soi. Juosta pakoon kun mieleen palaa menneisyyden haamut. Nykyään oon valmis ollu kohtaamaan ne biisit ja niiden muistoihin jääneet haamut.

On oikeasti tullut otettua aikuisuuteen harppaus.

Mä ymmärrän nyt. Muistot elää ja aika kultaa ne.

Sirkustaiteilija - Työn ja koulun välillä

Minä olen tosiaan nyt trapetsitaiteillut työn ja koulun/sekä vapaa-ajan välillä.

Oon aina ollut maailmankaikkeuden huonoin keskittymään kouluun, vaikka samalla mä oon aina halunnut kouluttua lisää ja näyttää maailmalle et kyl minusta on opiskelemaan.

Mä tosiaan oon aloittanut matkailu- ja ravitsemusalan esimiehen erikoisammattitutkinnon ensimmäistä tutkinnonosaa suorittamaan. Pää on mennyt kokoajan sellasen sakean usvan keskellä. Töitä töitä töitä, siinä ohessa kouluhommelit.

Välillä aina tuntuu et tekis mieli lyödä kimpsut ja kampsut kasaan ja lopettaa. Lähtee vaan kuluttamaan katuja ja mennä pois tästä touhusta. Toisaalta välillä tää tuntuu niin mun jutulta. Tää vaa vaatii aikaa ja työtä.

Ja siihen kaiken keskelle mä yritän ujuttaa vapaa-ajan. Se on aika vaikea maailma. Ajankäyttö on rajoitettu.

Mut onneks on kalenteri. Se pysyy paremmin ajassa kuin mä.