Mul on syy elää

Mihin mä oon jäänyt?
En tiedä sitä itekkää.
Tuntuu oudolta palata aina välillä blogin puolelle takaisin muutamienkin päivien tauolta.

Mut toisaalta mä en oo jäänyt mihinkään.
Mun viikko on ollut huikea. Mä oon ollut.
Itkenyt, itkua sekä hyväst et pahasta. Sanotaan et tulevaisuus saa mut välil itkee.

Mut toisaalta oon itkeny rakkaudesta, en sellaisest surusta vaan ilosta jonka mä koen rakkaudesta.
Se et saa vierellee jonkun johon voi tukeutua.
Se et voi soittaa toiselle kun on juuri asiat ihan vinksin vonksin ja pelottaa. Se et toinen sanoo puhelimessa et "älä ala itkee ku muakin alkaa itkettää".

Ehkä sitä juuri kaipaan välillä.
Palan hattaraa kun kaikki muu on nurin niskoin.
Lämpöä ja läheisyyttä kun tuntuu maailman hyljänneen.
Sanoja, joilla on merkitystä.

Palan unelmaa ripoteltuna karulla todellisuudella.

Mä oon vaa yksi tallaaja,
mut mä oon jakanut mun tieni toisen kanssa.

Ja parit sanat lyriikoin:

Kysyt, miksi kannattaa jäädä tänne jatkamaan,
mihin meitä tarvitaan, kun oikee ja hyvä aina maahan poljetaan.
Miks sen täytyi tehdä niin, sen jota paljon rakastettiin.
Kysyt miksei mekin voitais lähtee täältä helvettiin.

- Haloo Helsinki, toiset lähtee toiset jää

Mut mä jatkan, mulla on yksi maailman parhaimmista syistä siihen.

Se syy on kiinni toisessa ihmisessä.