6/24/2013

oon vaa ehkä navigaattoria vailla

En tiedä mikä mulla on, niin toivoton, eksynyt, väsynyt ja samalla niin kadonnut olo.
En tarkoita tätä hetkeä, minulla on ystäviä lähellä.


Samalla mulla on hyvä, rakastettu, aito ja iloinen olo.
Feikki, sitä oon monesti. Pelko et mut on vaa hukattu, jätetty tuuliajolle.

En jaksa välillä enää itsekään itseäni. Silti oon vahva. Niin mä oon.

Oon piilossa omien naamioiden suojissa, samoissa piilopaikoissa päivästä toiseen.

Tarviin sut tähän mun viereen nyt. Pitää mua kädestä, halaamaan mua, antaa mun itkeä. Itkee kaikki paha olo pois. Sut todistaa et mä oon jollekin tärkeä.

Koska mä en jaksa yksin. Eihän kukaan jaksa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti