Ootko sä valmis olemaan aikuinen?

Olen tässä katsellut ruutua ja otsikkoa jo tovin, miettinyt mitä sanoa.
Pitkästä aikaa on olo oikeasti neuvoton. Sydän ja järki huutavat vastakkain, taistelutantereella jolle ei löydy voittajaa.

Oon niin neuvoton, kysymysmerkkejä täynnä. Mua ahdistaa. Tuntuu jotenkin etten pääse eteenpäin suuntaan enkä toiseen.

Pari kyyneltä.. Yritän olla aikuismainen. V*ttu.. Enkö vois olla vaa kakara ja saa itkemällä kaiken mitä haluan. Enkö mä saa 3 toivetta ja päättää et kaikki mun elämässä ois onnellisen lopun päässä.

Ei ku mun on vaa kestettävä se kuin mies. Et sydän ei aina pakosti saa kaikkea mitä se haluaa.

Tuntuu tosi pelokkaalta nyt. Voinks mä palata 3 vuotta taaksepäin ja ottaa uuden elämän alulleen. Koska mua itkettää olla risteyksessä.. Jossa jokainen suunta vie multa paljon.

Mut oon vahva.. Ainaki leikin olevani.