Kuinka monta kertaa katson,ne ohi kulkevat, käsi kädessä, vyötäröllä, kainalosa kulkevat
iloiset, hymyilevät, onnelliset..
Kuinka monta kertaa oon sen kokenut, mut en koskaan kokenut
kaipaan silti aikaa jolloin se ois pitempää
kuinka siit mut muistettais
kun mua ajattelis, päivät,illat,yöt.
Vaatimuksia, tiedän.
Mä tahtoisin kerranki olla onnellinen, ottaa vastuun
ja välittää jostain enemmän kuin itsestäni.
On vapaus aikaa, jota myös ihannoin. Kaipaan siihen silloin kun sitoudun, se on aikaa myös josta nautin.
Mut en mä paljoa pyydä, tunnetta.. Mut pelko erosta, menetyksestä on yhtä mahtava, asettuessaan liian korkealle pilvelle,
sitä kovempi on putoaminen.
Nautin vapaudesta, jossa kaipaan sitoutumista,
nautin sitoutumisesta, jossa kaipaan vapautta
tahtoisin elää silti siinä vakavassa onnessa,
jossa minusta välittää joku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti