Ihastuminen on jotenkin niin vaikeaa nykyään, tai siis ottaminen selko siitä, että onko ihastunut. Vai onko se vain ohimenevä häivähdys
Tuntuu et omien asioiden kasaaminen nykyään kuntoon tekee elämästä kaksin kerroin vaikeampaa.
Päivät tuntuvat kulkevan hitaammin kuin ennen, eivät ajallisesti, vaan ajatuksellisesti. Mieli ei toimi, masentaa, mieliala vaihtelee, suuttuminen 0-100. Kaverisuhteiden kärsiminen.
En enää osaa lukea mun omia mielipiteitä, mun sydäntä ja tunteiden seuraaminen kuulostaa ihan hakuammunnalta. Olenko minä kypsynyt, vai sisimmissäni onko vain sellainen olo, etten osaa olla ihastunut?
Katseet harhautuvat seuraavaan, ja seuraavaan.
Musta tuntuu et mun ajatukset on alkanut jakautua,
toinen puoli herää kiinnostuksena, toinen välinpitämättömänä.
En enää osaa päättää mitä halajan. Onko aika jotenkin muuttanut minua, vai tunteiden taistot ja kohtalokkat menetykset.
Olenko minä muuttunut ihmisenä hyvään vai pahaan suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti