Hetki, jonka sinuun hukutin
oli lyhyin hetki
ajatukset katkonaiset,
kaarsi tieni pois luotasi
sitten se toi taas lähellesi.
Mut hei sydän, sä lukitsit mut
sä lukitsit mut jäiseen uneen
ja suljit painajaiseesi.
Hei ikuisuus, miksi pakotit minut kävelemään
ei mieli anna armoa.
Todestako kirjoitit tämän,
katse kiintyy silmistä suuhun
aivot analysoi koko kehon
se piirtää rajat päästä jalkoihin
se aistii koko olemuksen.
Kadotan vain itseni uneen, joka minut tappaa
tämä totuus halventaa tunteitani
petokseksi saan sen tuntumaan.
Kaartuu tie unesta painajaiseen,
sydämen pistää itkemään,
ja takomaan täyteen kuvia surujen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti