9/10/2010

Hetki, jonka sinuun hukutin
oli lyhyin hetki
ajatukset katkonaiset,
kaarsi tieni pois luotasi
sitten se toi taas lähellesi.

Tie mihin minä kävelin,
ei antanut tilaisuutta palata
ajatukset kaihersi mielen palasiksi
se tie ei tuonut mulle,
edes avainta salaisuuksiini.

Mut hei sydän, sä lukitsit mut
sä lukitsit mut jäiseen uneen
ja suljit painajaiseesi.
Hei ikuisuus, miksi pakotit minut kävelemään
ei mieli anna armoa.

Todestako kirjoitit tämän,
katse kiintyy silmistä suuhun
aivot analysoi koko kehon
se piirtää rajat päästä jalkoihin
se aistii koko olemuksen.

Kadotan vain itseni uneen, joka minut tappaa
tämä totuus halventaa tunteitani
petokseksi saan sen tuntumaan.
Kaartuu tie unesta painajaiseen,
sydämen pistää itkemään,
ja takomaan täyteen kuvia surujen.

Ajatukset, jotka olen tänne jättänyt
teot, jotka kesken olen jättänyt
jättää minusta valheen
asiat jotka saan loppumaan.
Saa osakseen sanan totta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti