mä hoipertelen ympäri tätä kylää,sen ianikuisia katuja, harmaita..
mä näen vaan sen mitä muutkin,
vaikeuden..
Mä nään sen kovuuden, ne metsät,
ne suot ja joet, jotka vaan virtaavat
vailla sen emotionaalisempaa tarkoitusta
mut mä tahtoisin olla yhtä ongelmaton,
en osaa ajatella niin seesteisesti
mut tahtoisin nukahtaa,
arvoituksettomaan temppeliin
jotta kohtalo näyttäisi räpäyksen,
käsikirjoituksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti