Mä odotan, napautus puhelimen näyttöön, kuvaruutuun välähtää vain valo, ei viestiä, puhelua, ei edes muistutusta. Jossa olis sinä, mut kuka, sinä, missä?
Kuka olet, jättäisit mulle ees vastaajaan viestin, ja kertoisit nimes, niin mun ei tarttes vaivata päätäni tällä turhalla,

iäisyyden vanhalla sanalla: ihastus.. Mut kun tahtoisin niin nyt sellainen olla.

Tahtoisin hetkittäin, et mul ois sellain, ihailija. Voi olla, mut kaipaan läheisyyttä. 

Se on niin et se satuttaa, se rakkaus, sä hylkäät pala palalta minut, vaik  lähestyn sitä varovaisesti, se iskee luuvitosella otsaani.

Silti haluaisin kuulla ne sulokkaat sanat: 

Rakastan sinua..

Ja niin vaikeaa on katsoa kun se ketä rakastat, rakastaa jotain muuta, ja vaikea on tuntea kun tietää jonkun vievän paikkasi.

Vaikeaa on katua, kun luovuttaa liian ajoissa.