Mut on mua kalvanut tää ikävä jo pitkään. Ikävä on tehnyt sanoistani merkityksettömiä.
Ikävä on tehnyt elämästä ikävän.
Kuinka helposti ihminen sitten hurmaantuu ja jää kiinni tunteisiin. Kuinka helposti me kytkemme itsemme kiinni toiseen?
On vaikeaa sanoa kuinka paljon tärkeät ihmiset ohjaavat elämäämme, valintojamme. Teemme paljon tärkeiden asioiden vuoksi. Uhraamme itsestämme paljon enemmän muille monesti kuin itsellemme. Ehkä juuri rakkaus muita kohtaan on se mikä pitää minut liikkeessä.
Samalla ehkä juuri se rakkaus lamaannuttaa minut, enkä pääse eteenpäin.
Ja vielä...
Raahauduin aamusta autokouluun, olin korvaavalla teorialla, vielä iltapäivällä pitäisi toinen samanlainen.
Ehkä mä tästä joku päivä saan vielä sen kortin :)
Aijoo ja ylppäreihin pitäisi lukea, mutta se nyt on sitten jonkun toisen päivän murhe, koska mun kroppa ei jaksa.
Ja S:n kaa viime yönä kruisailtii läpl Kouvolaa :D
Ensi viikolla risteilyä ja töitä. Millon musta tuli tälläinen seitsämän meren sankari?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti