Kyynel tälle

Hei vaan, tänään kävin katsomassa diktaattorin, mutta mielestäni elokuva ei ollut kovin kaksinen. Olihan se ihan perus komediaa, mutta ei mikään niin yllättävä et siihen kauheesti rahaa kantsii lykätä(ellei sit tällaiset viihdytä!)

Mut joo se ei ole se tärkeä asia tai mihin tää otsikko kiteytyy.
Vaan siihen kuinka vähän tuli tippa silmäkulmaa kun löysin 2009 vuoden rippileirillä saamiani vanhempieni kirjeitä, jotka he olivat minulle kirjoittanut.
Jotenkin sitä arvostaa elämää nyt pari vuotta vanhempana eri tavalla. Näis kirjeis oli jotain paljon syvällisempää, jota ei kasvotusten voi sanoa ja nyt taas ymmärrän vanhempiani hieman enemmän.

"Olet meille yhtä rakas kuin muutkin lapset." Tällaiset asiat saavat ajattelemaan paljon enemmän, en kai tajunnut niitä silloin rippileirillä vaikka kyllä ne silloinkin liikuttivat. Nyt kun ajatuksella näitä lukee niin niiden merkitys on suurempi.

"Olet ollut aina tunteiden myrskyssä elävä." Olen kyllä todella tunteellinen ja kiinni omalla tavalla siinä hetkessä todella tiuksasti. Joko asiat ovat hyvin tai huonosti.

"Vahvuuteesi onkin asioihin täysillä panostaminen kun koet ne omaksesi." En ole ajatellut ennen tätä, mutta totta kyl on et jos asia on jollain tavalla mun vastuulla niin tahdon hoitaa asian sitten kerralla kuntoon.

Näiden kirjeiden jälkeen palaan todellisuuteen ja jatkan siivoamista.

Kiitos äiti ja isä.