Taas se itseään arvioi..

Tänään musta tuntuu, että oisin saanu aikaan enemmän kuin viiteen päivään aikaisemmin.
Oon tajunnut hitaasti, kovin hitaasti ettei enää auta se, että vitkastelen ja toivon ettei huomista tulisi.
Kesäloma lähestyy uhkaavana, sekä koulutöiden deadlinet tulee lähemmäs mua joka ikinen minuutti, joka hitaasti koneen näytöllä vaihtuu.. 23:09.. Päivän saldo. Vähän enkun sanakokeeseen lukemista ja tanssissa käyminen. Ei mikään päätä huimaava lopputulos, säälittävän tynkä päivä jos sanoisin.

Miten ihminen oikeesti voi olla näin laiska. Kaikki näpyt ja epämuodostumat menee heti arviointii kun sen onnistuu peilissä tai kädellä havaitsemaan. Suorastaan rastin sen kohdan, jossa havaitsen väärää. Tuntuu, että se kohta asetetaan heti pukeutumiskoodin yläpäähän, sekä pyrkimys pukeutumiseen rajautuu taas. Pukeudun jotenkin niin, että vältän t-paitaa, joka näyttää kehoni kaikki ylimääräset kohdat. Käytän vaatteita, jotka saa mut näyttämään hyvältä(tosin siihen pitäs ain tavotella) mut en voi kulkea tietyis t-paidoissa, koska näytän typerältä. Olen silloin typerä, koen oloni typeräksi.

Unohdin kyllä mainita, että sain tänään tehtyä mun viimeisen kuvistyöni(jee), mikä johtaa siihen riemuun ja masentavaan uutisen, ettei ensi vuon järjesty moniakaan kuviskursseja, sekä kaikki mihin olisin halunnut mennä niin jäävät toteutumatta (hyvästi elokuvakurssi).

Joten ehkä tää koht tää kaikki paha alkaa helpottaa, ehkä mä nään viel päivän kirkkaamman. Se päivä tulee joku hyvä ja kaunis päivä.