En tiedä milloin sain sen verran itsetuntoa, että mua ei hermostuttanut liikkua käytävällä ilman et ajattelin ihmisten katseiden merkitsevän vain inhoa.
Mua edelleen pelottaa seisoa ihmisten edessä, hermostuttaa ja ahdistaa. Alan sekoilemaan, puhumaan vääriä asioita, vaikka olisin miettinyt jo asiat etukäteen. Huomaan vain kuinka heidän katseensa viiltää. He arvioivat jokaista sanaa ja jokaista tekoani, jokaista palasta kankaastani(tai niin minä kuvittelen).
En voi sanoa olevani vielä vahva, enkä voi sanoa olevani rohkea. Pelkään sosiaalisia tilanteita, vaikka toisaalta en niitä pelkääkkään. Minulla on paljon sanottavaa, mutta ne katoavat tyhjien ajatusmarginaalien taakse johonkin myöhempään tilaisuuteen tai unohtuvat niiden tuijotusten keskellä.
Mutta toivon, että jokainen kiusattu, jokainen jota on satutettu.. Voisi nousta vielä kerran ihmisten eteen, puhua. Jakaa se kaikki mitä on kokenut, sekä puhua asiat halki. Ei pelätä ihmisten mielipiteitä, ei pelätä ihmisten katseita vaan seisoa siinä vahvana ja ajatellen etteivät he voi satuttaa minua.
En voi sanoa, että onko siitä suosta helppo nousta vaiko ei. Se on niin ihmisestä kiinni onko suosta helppoa nousta, onko joku nostamassa, onko joku auttamassa, onko sinusta siihen?
Katson peiliin ja pohdin monesti, onko minusta siihen? Onko minusta siihen, että nousisin ihmisten eteen, enkä hermoilisi kuin hermoheikkoinen mitä ihmiset ajattelevat minusta. Vaan puhuisin, puhuisin siitä mikä on oikein. Ja jakaisin sen ymmärryksen asiasta, joka on monelle niin kova paikka.
Ite nousin ihmisten eteen ja puhuin ihan kaikesta liittyen kipeisiin muistoihin itsestäni ja menneisyydestäni riparin iltahartaudessani, asioita joita en ollut kenellekkään koskaan ennen jakanut ja vaikka ääni kuinka täris ja rupesin itkee ni johan helpotti ja jälkikäteen tuntuu ku kivi ois pudonnu sydämeltä.
VastaaPoistakannattaa kokeilla, jollet oo jo niin tehny!
ei mul muuta, sun tekstit on niin mahtavia ja helposti samaistuttavia ni kerroinpa tähän tälläsen pikkustoorin :)
Joo kyl hartaudes on jotenkin aina kertonu just tosta kiusaamisesta ja se on sillee luonnollista, mutta meeppä 30 ihmisen eteen puhumaan jostain ni tuntee kaikki pistokset menneisyydestä selässä.
Poista