Oon heikko.. Seison sen elämän eessä särkyneenä.. kuolleena.
Kyyneleet valuu ja tuntuu et ulkoinen sosiaalinen maailma tuntuu jo niin kaukaiselta ajatukselta.
Tahdon vaa olla ja kadota.
Tuskin ketää oikeesti kiinnostas?
Nyt mä voin vaa itkeä ja toivoa ettei ensi viikkoa tulis.
Miltähän tuntuu jos ei olis?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti