Katse seinään, ilmeettömyys.
Kun joku kävelee käytävällä, viittilöin hänet vain nukkumaan.
Kyyneleet ovat herkässä.
Ei vain jaksa.
On niin vaikea olla minä.
Screw this shit. :)
Ja mä kävelen pois,
jonnekkin mis mun ois parempi olla.
Eikä pidellä päätä,
pohtia kokoajan et kuka mua selän takana tuomitsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti