Tuntuu hassulta ajatella, että taas on kulunut viikkoja. On tapahtunut paljon, paljon on jäänyt taakse, paljon on löytynyt elämään. Mä tykkään mun elämästä paljon, ihmisiä siihen elämään tulee, ihmisiä siihen elämään menee. Siihen mahtuu niin monta kasvoa, monta ilmettä, monta tunnetta, monta sanaa. Jokainen on enemmän-tai vastavuoroisesti-vähemmän tärkeä mun elämässä. Mutta kaikkia olen saattanut joskus arvostaa paljonkin. Osa ihmisistä on tehnyt valintansa minun suhteeni ja lopettanut yhteydenpidon, minäkin olen tehnyt samaa. Jotkut ovat tehneet valintansa ja jatkaneet elämässäni, minäkin olen tehnyt samaa.
Kaikki valinnat, ihmiset, menneet ja nykyiset, ovat silti osa sitä elämää mitä mä elän. Kaipaan montaa, montaa joille olen näyttänyt punaista korttia elämässä. Mutta toisaalta en enää kaipaa heitä elämääni. On ollut syitä joiden takia ne olen hätyyttänyt usvan lailla mun filminauhalta, osa joista en enää muista kuin heidän etunimensä.. Jos sitäkään. Mut kaikki he ovat arvokkaita, vaikkeivat he vaikuta enää minun elämässäni. He vaikuttavat edelleen jonkun elämässä ja se on hyvä. Niin maailman tulee mennä. Ihmisen tulee olla arvokas. Ihminen on arvokas.
Mut joo ei mulla muuta. :)
 |
| Ostin kyl tosin tämän kivan laukun, jeajeajea, koululaukku messis niin elämä hymyilee! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti