Ärsyttää, harmittaa, masentaa.
Kui hetkes mun ratsu hylkäis mut keskelle sotatannerta jättäen mut kahden tulen välii. Seison yksin ja aseettomana. Mä oon taas niin fuckinglost.
Missä vaihees mun oli alettava ottaa vastuut kaikista yhteydenotoista, ajateltava mitä sanon. Tehtävä selkoa että mitä tarkoitan..
Oispa kiva olla vaan nyt jonkun kyljessä ja valittaa maailmasta, sit nukahtaa ja tuhista siinä.
Olla kuin ei olis huomista.. Ehkä tää on vaa mun mielikuvissa todellisuus jota en voi saavuttaa?
Hei, sillon ku maailma tuntuu että kaatuu päälle, kannattaa vähän back off ja yrittää miettiä positiivisia ajatuksia.. Jutella voi ystävien kanssa ja juoda kupin kaakaota, kirjottaa tunteita paperille ja kuunnella hyviä biisejä. Ehkä kliseistä, but the sun will rise again :-) Voimia !!
VastaaPoistaNiin, kyllä näistä ojista aina jollai tavalla ylös rämmitään. Kiitos kiitos sanoistasi!
Poista